Rotu: Tilastohevonen
Sukupuoli: Tamma
syntymäaika: 8.11.1994
syntymäaika: 8.11.1994
Säkä: n.160 cm
Luonne: Rauhallinen, osaava, tekee juuri sen mitä ratsastaja pyytää, luotettava.
Menneisyys: Tuotu Venäjältä Suomeen, Perniön ponitallille, vuonna 2000.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös Volnalla. Koska kaikilla muilla perniön hevosilla oli oikeat nimet hienoja ja monioisaisia, toisin kuin volnalla, piti mun keksiä ihan hirveästi lempinimiä. Volna, Voltti, Volvo, Volnuska, Vola, Mammutti, Tammamammma.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mun ja Volnan yhteinen taival alko jo vuonna 2007, kun ensimmäistä kertaa menin perniöön leirille. Eihän sitä nyt voinut kutsua rakkaudeksi ensisilmäyksellä, muttei se kyllä kovin kaukana siitä ollut. Muistan leiriltä vain sen, kuinka kovasti olisin halunnut mennä kaikilla hienoilla poneilla, mutta jotenkin aina eksyin Volnan selkään, ja sille tielle mä sitten jäin.
Aloitin valmennuksessa keväällä 2008, ja kun meillä oli ensimmäinen palaveri, tuli kaikille siellä jo selväksi, että halusin mennä vain Volnalla. Taisin mä aluksi muutamat estetunnit mennä myöskin Ladyllä ( Perran Lady of the Lake), muttei se sitten ollutkaan talvella samanlainen kuin kesän leirillä, joten palasin aina takaisin Volnan tuttuun ja turvalliseen satulaan. Ja ehkä hyvä niin.
Valmennusaikana tämä hevonen opetti mulle enemmän ku yksikään hevonen koskaan. Opin istumaan häiritsemättä hevosta, opin rehellisesti sanottuna vasta Volnan kanssa hyppäämään, sillä tää mammuttihan ei itse pahemmin katso mistä hyppää, vaan hyppää mistä tahtoo. Opin myöskin ratsastamaan hevosen rehellisesti peräänantoon ja eteen-alas, enkä vain niin, että hevonen kulkee kaula kaarella kantamatta selkäänsä.
Kävin Volnan kanssa muutamat koulukisat, päästiin aina prosentuaalisesti läpi, joskin tulokset vaihteli 56% ja 67% välillä. Palkintojenjakoon ei ikinä päästy, muttei se mua haitannut, pääasia oli että saatiin tehdä sitä mistä tykättiin.
Luonteeltaan Volna on aina ( ainakin sen ajan mitä mä oon sitä tuntenu) yrittänyt miellyttää ratsastajaansa niin hyvin kuin pystyy, ja tehnyt aina sen mitä on pyydetty, jos on osannut pyytää. Ja uskokaa tai älkää, tällä hevosella on liikettä ja paljon, siinä vain meni tovi ennenkuin minäkään sitä löysin.
Esteillä Volna on ollut aina hieman hidas, ja onnistuneita hyppyjä ei ensimmäisellä valmennuskaudella ollut nimeksikään, mutta hitaasti ja varmasti edistyttiin ja mun viimeisellä kaudella huonot hypyt oli jäänyt jo melkein kokonaan pois.
Tää tamma on rehellisesti sanottuna mun elämäni suurin rakkaus, niin tunnepuolella kuin myöskin kokonsa puolesta. Lempeä möhömaha.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös Volnalla. Koska kaikilla muilla perniön hevosilla oli oikeat nimet hienoja ja monioisaisia, toisin kuin volnalla, piti mun keksiä ihan hirveästi lempinimiä. Volna, Voltti, Volvo, Volnuska, Vola, Mammutti, Tammamammma.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mun ja Volnan yhteinen taival alko jo vuonna 2007, kun ensimmäistä kertaa menin perniöön leirille. Eihän sitä nyt voinut kutsua rakkaudeksi ensisilmäyksellä, muttei se kyllä kovin kaukana siitä ollut. Muistan leiriltä vain sen, kuinka kovasti olisin halunnut mennä kaikilla hienoilla poneilla, mutta jotenkin aina eksyin Volnan selkään, ja sille tielle mä sitten jäin.
Aloitin valmennuksessa keväällä 2008, ja kun meillä oli ensimmäinen palaveri, tuli kaikille siellä jo selväksi, että halusin mennä vain Volnalla. Taisin mä aluksi muutamat estetunnit mennä myöskin Ladyllä ( Perran Lady of the Lake), muttei se sitten ollutkaan talvella samanlainen kuin kesän leirillä, joten palasin aina takaisin Volnan tuttuun ja turvalliseen satulaan. Ja ehkä hyvä niin.
 |
| syksy 2008 |
Kävin Volnan kanssa muutamat koulukisat, päästiin aina prosentuaalisesti läpi, joskin tulokset vaihteli 56% ja 67% välillä. Palkintojenjakoon ei ikinä päästy, muttei se mua haitannut, pääasia oli että saatiin tehdä sitä mistä tykättiin.
Luonteeltaan Volna on aina ( ainakin sen ajan mitä mä oon sitä tuntenu) yrittänyt miellyttää ratsastajaansa niin hyvin kuin pystyy, ja tehnyt aina sen mitä on pyydetty, jos on osannut pyytää. Ja uskokaa tai älkää, tällä hevosella on liikettä ja paljon, siinä vain meni tovi ennenkuin minäkään sitä löysin.
 |
| Sellainen hevonen kuin ratsastajakin? |
Esteillä Volna on ollut aina hieman hidas, ja onnistuneita hyppyjä ei ensimmäisellä valmennuskaudella ollut nimeksikään, mutta hitaasti ja varmasti edistyttiin ja mun viimeisellä kaudella huonot hypyt oli jäänyt jo melkein kokonaan pois.
Tää tamma on rehellisesti sanottuna mun elämäni suurin rakkaus, niin tunnepuolella kuin myöskin kokonsa puolesta. Lempeä möhömaha.
